Surusalmiakki

Hevonen lopetettu 30.09.2020

Rotu ja sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	R. Käkiharju (VRL-11936)
Syntymäaika	23.01.2017*, 20v	Kasvattaja	Evelina Kettula, VRL-03745
Väri ja säkäk.	Hopeanmusta (Ee/aa/nZ), 156cm	Rekisterinumero	VH17-018-1006, PKK3305
Painotus	kouluratsu	Koulutustaso	VaB
Kesäkuun 2020 Yleislaatuarvostelu 31 (19+12) + 16 (8+8) + 17 + 17 + 6 = 87p YLA2 Parhaat tekstipisteet		Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 6/2020 7,5 + 41 + 10,25 + 20 + 15 = 93,75 KRJ-II
65,556 % (8.5 / 6 / 5 / 3.5 / 9 / 9.5 / 7 / 7.5 / 3)

Klikkaa kuvaa suuremmaksi
Pääkuva & rakenne © Tea, väritys VRL-11936
Muut kuvat Mila VRL-11936

Akaksi kutsuttu suomenhevostamma, Surusalmiakki, on reipas ja korkean työmoraalin omistava tapaus. Tamma tekee mielellään töitä eikä sitä kyllä näe laiskottelemassa kesken treenin.
Akka on muutenkin mukava kaveri, sillä se ei ole mikään häseltävä höntti, vaan tottelee ihmisiä tilanteessa kuin tilanteessa. Se tulee myös toimeen muiden hevosten kanssa: Akka ei ole mikään pomotteleva tapaus, muttei myöskään ole täysin pompoteltavissa muiden toimesta.
Tammamaisina päivinään Akka voi hieman nyrpeää nenää näyttää, mutta ei kuitenkaan pistä ranttaliksi, sillä kiukuttelut jää pelkkään luimisteluun. Ehkä "pahimmillaan" tamma on kiimassa, jolloin korvat ja aivot katoavat hetkeksi sen päästä. Onneksi ne löytyvät takaisin aika nopeasti... Ainakin siihen saakka että seuraava komea oripoika ohi kävelee.

Akka on nopea oppimaan, joten koulutus tamman kanssa eteni loistavasti ja kisapaikoillakin neiti osaa käyttäytyä hienosti. Sitä ei hetkauta toiset hevoset tai vieraat paikat vaan ottaa aivan rauhallisesti, vaikka kisakaverina toimiva ihminen vähän hermoilisi.
Pitkätkään kisamatkat ei Akkaa hetkauta. Se viihtyy kuljetuskopissa vallan mainiosti eikä aina välttämättä haluaisi sieltä pois tullakaan.

Tamman kanssa ollaan keskitytty lähinnä kouluratsastukseen hienoin tuloksin, mutta on Akalla myös mielenvirkistykseksi välillä hypättykin. Kisaradoille ei kuitenkaan lähdetä esteiden ylityksiä kokeilemaan, sillä niissä touhuissa pääpaino on ollut pelkästään kouluratsastuksessa.

Akka on ratsuna reipas ja herkkä. Se ei ole kovasuinen katujyrä, jolle ei avut mene läpi. Päinvastoin. Sille riittää ihan minimaalisetkin avut, jotta sen saa tekemään sen mitä pitääkin. "Kuin ihmisen mieli", Reijakin kerran totesi.

Tällä hetkellä Akka viettelee leppoisia eläkepäiviään Käkiharjujen luona. Ei ole kuitenkaan täysin poissuljettua etteikö se joskus vielä piipahtaisi jossain pikkukisassa kilpailemassa, mutta nyt se keskittyy lähinnä jälkikasvunsa paimentamiseen sekä rauhallisiin maastolenkkeihin Reijan kanssa.

Sukutiedot ja jälkeläiset

i. Hortensian Salmiakkiritari   sh, m, 158cm    KV-II,SV-II	ii. VSN Ch. Kuusenkerkkä   sh, vkko, 150cm    KTK-II	iii. Ihmeellinen Värifilmi   sh, tprt, 152cm
		iie. Kerkän Kasarilapsi   sh, vkk, 149cm
	ie. Salmiakkikuningatar   sh, m, 156cm    KRJ-I, SLA-I, YLA2, KVJ A	iei. Salmiakkisoturi   sh, rn, 155cm
		iee. Hillevin Taikamatto   sh, m, 151cm
e. Ryövärin Suruvala   sh, hpm, 154cm	ei. Spiritismi   sh, m, 166cm	eii. Silpoja   sh, rt, 169cm
		eie. Illuusia   sh, m, 157cm
	ee. PP-MVA Kirjana   sh, rt, 146cm	eei. Enteenpoika   sh, prt sb, 144cm
		eee. Kaihon Kaarina   sh, hprn, 150cm

15.09.2018 o. Suruvarjo
01.01.2019 o. Talvisurma
03.05.2019 t. Surukuningatar
02.11.2019 o. Käkiharjun Kermakola
21.04.2020 t. Käkiharjun Justiinsa Joo

Kisamenestys

KRJ:n alaisia sijoituksia 42kpl, joista voittoja 9, cup-sijoituksia 1kpl

05.11.2018 - KRJ - Kievarinkuja - VaB - 01/30 07.11.2018 - KRJ - Riemunkirjava - VaB - 07/50 09.11.2018 - KRJ - Riemunkirjava - VaB - 01/50 11.01.2018 - KRJ - Stall Fernweh - VaB - 05/40 01.02.2019 - KRJ - Hornanhovi - VaB - 05/30 02.02.2019 - KRJ - Hornanhovi - VaB - 05/30 03.02.2019 - KRJ - Hornanhovi - VaB - 05/30 07.02.2019 - KRJ - Hornanhovi - VaB - 03/30 09.02.2019 - KRJ - Kuuran Suomenhevoset - VaB - 06/40 12.02.2019 - KRJ - Team J&K - VaB - 05/40 13.02.2019 - KRJ - Hornanhovi - VaB - 04/30 14.02.2019 - KRJ - Team J&K - VaB - 03/40 14.02.2019 - KRJ - Team J&K - VaB - 01/40 16.02.2019 - KRJ - Team J&K - VaB - 01/40 20.02.2019 - KRJ - Hornanhovi - VaB - 03/30 21.02.2019 - KRJ - Pirunportti - VaB - 02/30 21.02.2019 - KRJ - Pirunportti - VaB - 01/30 23.02.2019 - KRJ - Pirunportti - VaB - 01/30 23.02.2019 - KRJ - Pirunportti - VaB - 04/30 08.03.2019 - KRJ - Cadogan Ponies - VaB - 01/30 10.03.2019 - KRJ - Cadogan Ponies - VaB - 05/30 12.03.2019 - KRJ - Gestüt Helmwald - VaB - 01/30 14.03.2019 - KRJ - Cadogan Ponies - VaB - 03/30 14.03.2019 - KRJ - Team J&K - VaB - 02/40 15.03.2019 - KRJ - Cadogan Ponies - VaB - 03/30 16.03.2019 - KRJ - Gestüt Helmwald - VaB - 05/30 17.03.2019 - KRJ - Team J&K - VaB - 06/40 20.03.2019 - KRJ - Cadogan Ponies - VaB - 05/30 22.03.2019 - KRJ - Cadogan Ponies - VaB - 03/30 01.04.2019 - KRJ - Auric Dressage - VaB - 05/30 20.07.2019 - KRJ - Nemora Estate - VaB - 04/25 26.07.2019 - KRJ - Nemora Estate - VaB - 04/24 31.07.2019 - KRJ-CUP - Kuuralehto - VaB - 10/132 11.01.2020 - KRJ - Team J&K - VaB - 05/40 11.01.2020 - KRJ - Runiac - VaB - 01/14 14.01.2020 - KRJ - Team J&K - VaB - 05/40 16.01.2020 - KRJ - Team J&K - VaB - 05/40 17.01.2020 - KRJ - Team J&K - VaB - 01/40 20.01.2020 - KRJ - Team J&K - VaB - 01/40 25.01.2020 - KRJ - Team J&K - VaB - 04/40 26.01.2020 - KRJ - Team J&K - VaB - 01/40 28.01.2020 - KRJ - Team J&K - VaB - 06/40

Muut kilpailut ja näyttelyt

03.11.2019 - villit kouluratsastuskisat @ Ruunaankosken tila (Ruunaan silinteri & kypärä 2.osakilpailu) Tarinaluokka (VaB) sijoitus: 01/06 (tuotos päiväkirjassa) 15.12.2019 - villit kouluratsastuskisat @ Ruunaankosken tila (Ruunaan silinteri & kypärä 3.osakilpailu) Tarinaluokka (VaB) sijoitus: 03/06 (tuotos päiväkirjassa) 16.02.2020 - villit kouluratsastuskisat @ Ruunaankosken tila (Ruunaan silinteri & kypärä 4.osakilpailu) Tarinaluokka (VaB) sijoitus 05/05 (tuotos päiväkirjassa) 05.04.2020 - villit kouluratsastuskisat @ Ruunaankosken tila (Ruunaan Silinteri & kypärä finaali) Tarinaluokka (VaB) sijoitus 05/05 (tuotos päiväkirjassa)

Päiväkirja

30.07.2018 - Laidunkauden päätösmaasto Loitsulassa, kirjoittanut Sylvi Ojanne

Mila oli lähtenyt reissuun nuorella, komean värisellä Akka-tammalla. Ratsukko oli maastoreissulle lähtevän letkan keskivaiheilla. Surusalmiakki lompsi rannassa veteen mielissään, ja viilenteli koipiaan Harmiojärven viilenevässä vedessä. Reissun jatkuessa Milan piti hieman jarrutella ratsunsa menoa, Akka kun painalsi eteenpäin täyttä päätä korvat hyörien ja pyörien. Matkan varrelle osuneen tarhan shetlanninponiretkue ei jännittänyt tammaa, se katseli niitä uteliaana kun letka liikkui käynnissä niiden ohitse. Metsälammin tilalla ratsukolla oli tauon paikka, ja Akka sai juoda raikasta vettä. Se sai myös muutaman namin, joita se maiskutti suupielet kuolassa. Matka jatkui hiekkatielle, jonka varressa omassa aitauksessaan laidunsi Mötkylä-nauta. Akkaa kummastutti aivan uudenlainen eläin, mutta se pysyi rauhallisena vaikka hieman epäilikin, onko otus vaarallinen. Loppumatka takaisin Loitsulaan meni rennosti, Akka selkeästi nautti leppoisasta fiiliksestä ja maastoreissun tuomasta vaihtelusta.

03.11.2019 - Kouluratsastuskilpailut Ruunaankoskella (sij. 01/06)

"Jooei. En osallistukaan", Reija puuskahti ravatessaan verryttelyalueella.
Oliko hänen ratsunsa, Akka, ainoa suomenhevonen tässä luokassa? Oliko kaikki muut jotain huippuunsa viritettyjä puoliverisiä ja niiden perässä puksuttaisi ei niin timmin näköinen suomenhevonen? Hevosen mammaloman aikaiset lisäkilot oli kyllä karistettu ajat sitten ja tamma oli huippukunnossa, mutta silti se näytti ylilihavalta norsulta niiden muiden rinnalla. Heidäthän naurettaisiin, perhana soikoon, ulos koko kentältä.

Pirun Oskari! Tämä oli ollut sen idea.
"Mieti nyt kuinka kivaa. Minä tavoittelisin silinteriä, sinä kypärää ja siinä samalla vietetään muutama mukava kisaviikonloppu ihan kahdestaan."
Reija vilkaisi kauniisti kulkevaa puoliveristä ja tuhahti itsekseen. Avioeropapereita tässä kohta tavoteltaisiin jos jotain.

Sitten Reija sisuuntui. Akka oli hyvä ratsu. Hieno, mahtava. Heidän yhteistyö pelasi loistavasti ja hopeanmusta tamma oli muutenkin naisen lempihevonen.
Hiiteen jotkut pitkäkoipiset puoliveriset! Hehän näyttäisivät niille närhen - vai pitäisikö sanoa käen - munat! Voittaisivat kaikki ja lopulta finaalissa saisivat sen turkasen kultaisen kypärän.
Reija nyökkäsi päättäväisesti. Näin he tekisivät. Tai ainakin yrittäisivät.

---------

Ja niinhän siinä kävi. Suomenhevonen voitti puoliveriset eikä Reija voinut todellakaan olla ylpeämpi Akasta (ja tietysti itsestäänkin). Siitäs saivat!

15.12.2019 - Kouluratsastuskilpailut Ruunaankoskella (sij. 03/06)

Herra "vietetään mukavat kisaviikonloput aivan kahdestaan" Käkiharju oli luistanut tämän viikonlopun kisoista vedoten muihin hevoskuvioihin ja viime viikonloppuiseen Dressage Mastersiin osallistumiseensa, joten Reija oli varhain sunnuntaiaamuna lähtenyt matkaan Akan kanssa aivan kaksistaan.
Hieman meinasi kiukuttaa, mutta nainen oli kuitenkin päättänyt, ettei tätä leikkiä kesken jättäisi niin kuin armas aviomiehensä. Reija pystyi laittamaan vaikka Oskarin ison pään pantiksi, että mies jatkossakin keksisi tekosyitä miksei lähtisi tavoittelemaan sitä kultaista silinteriä. Typerä ukko. Rakas, mutta typerä.

Perhoset lepattelivat Reijan vatsassa, kun hän nousi Akan selkään verryttelyalueella. Viimeksi he olivat voittaneet luokkansa, mikä tietenkin sai naisen rinnat rottingille eikä nainen voinut olla hymyilemättä pirullisesti miettiessään, miten hienolta oli tuntunut päihittää puoliveriset suomenhevosella. Kähkäh.
Mutta jos joku asia oli varma, niin se, että kaikki oli epävarmaa. Johan näiden kaviokkaiden kanssa oli tallattu yhteisiä polkuja monta monituista vuotta, joten oli myös tullut opittua ettei kannattanut yhden luokkavoiton takia nostaa sitä pissaa virtsarakosta päänuppiin saakka. Ehkä kaulaan asti kuitenkin?

Reija taputti Akkaa hajamielisenä kaulalle. Hevonen oli siitä kiva, että vaikka satulassa keikkuvaa ratsastajaa jännitti, ei se olotila tarttunut Akkaan. Siinä se mennä köpötteli hienosti eteenpäin, totteli kiltisti ja oli oikein rennon oloinen.
Nainen satulassa kuitenkin joutui hengittelemään hetken syvään rauhoitellakseen itseään, kun kuuluttaja ilmoitti heidän olevan seuraavaksi vuorossa. Kyllä he tämän radan osaisivat vaikka takaperin ratsastaen...

16.02.2020 - Kouluratsastuskilpailut Ruunaankoskella (sij. 05/05)

Surusalmiakki peruutti rauhallisesti omaan tahtiinsa ulos trailerista Saara Honkasen avustamana. Siinä se seisoi jälleen kerran Ruunaankosken pihamaalla, katseli korvat hörössä ympärilleen ja haisteli ilmaa. Oli niin tuttuja kuin uusiakin tuoksuja ilmassa. Liekköhän paikalla komeita oriherroja, joille silmäripsiä räpsytellä? Tavallisesti sitä ei orit kiinnostanut - tammoista ja pallittomista herroista puhumattakaan - mutta tänään olisi kiva päästä kiehnäämään jonkun miekkosen kylkeen.

Akkaa ei hetkauttanut tieto siitä, että nämä olivat toiseksi viimeiset osakilpailut Ruunaankosken kisasarjassa, sille tämä päivä oli päivä muiden joukossa, vaikka huomasikin Reija-omistajansa aavistuksen hermostuneen olotilan. Sellainen se Reija oli aina, kun poistuttiin tutuilta kotikulmilta...
Toki jos tämä oma ihminen oli aivan hermorauniona, paniikki meinasi iskeä Akkaankin, sillä ehkä jossain pusikossa vaani sapellihammastiikeri, joka haaveili herkullisesti hevosateriasta ja selässä keikkuva ihminen oli jälkiruoka? Kokemuksen syvällä rintaäänellä Akka tiesi kuitenkin kertoa, ettei siellä nurkissa koskaan vaaninut minkäänlaisia saalistajia, mutta mitäpä joskus oliskin? Mites sitten suu pantaisiin?

Mutta ei näkynyt tälläkään kertaa aterimia kiillottavia tiikereitä.
Eikä oikein niitä komeita orejakaan ja sekös kiukutti. Ja niin kiukutti Reijaakin, kun Akka olisi mieluummin lähtenyt etsimään niitä komeita miehiä kuin keskittynyt verryttelyyn. Tammoja siinä ympärillä enimmäkseen pyöri ja Akka pohti, haaveilivatko kanssasisaret myös siitä, että niiden selässä olisi ratsastajan sijaan ollut jotain ihan muuta? Joku tumma ja tulinen ori... Tai vaalea ja vähemmän tulinen.. Tai jotain siltä väliltä?

"Ei tästä perkele taida tulla tänään mitään", Reija puuskahti Saaralle, kun oli heidän vuoro valmistautua kisasuoritukseen. Akka ei oikein ymmärtänyt mitä se meinasi, koska sille nämä niin sanotukset kisasuoritukset olivat vain liikkumista ratsastajan ohjeiden mukaisest. Ihan niin kuin kaikki muutkin ratsastuskerrat.
"Toivota onnea. Sitä nimittäin tarvitaan."

05.04.2020 - Kouluratsastuskilpailut Ruunaankoskella (sij. 05/05)

Reija ratsasti ulos radalta ryhdikkäästi, mutta heti kun he pääsivät kouluaitojen ulkopuolelle, olkapäät lysähtivät ja syvä huokaus karkasi naisen huulilta.
Olo oli samaan aikaan helpottunut kuin haikeakin.

Nyt se oli ohi. Ruunaankosken Kypärät ja Silinterit sekä Akan kisaura.
Hopeanmusta suomenhevonen oli eittämättä ollut aina Reijan yksi suosikeista, mutta onneksi kisauran päättyminen ei tarkoittanut yhteisen taipaleen loppumista. Kyllä he vielä varmasti vielä monta monituista vuotta köpöttelisivät pitkin maastoreittejä nauttien yhdessäolosta ilman kisapaineita tai hiki hatussa treenaamista.

Reijaa tietenkin tultaisiin vielä radoilla näkemään ja hän leikitteli ajatuksella, että ehkäpä joskus osallistuisi Ruunaan kisasarjaan Akan jälkeläisen kanssa.
Nainen kosketti kevyesti tamman vatsaa laskeuduttuaan satulasta. Tiedä vaikka osallistuisi varsalla, joka sillä hetkellä kasvoi Akan vatsassa. Tiineys oli vasta alkutekijöissään, mutta pieni pilvilinnojen rakentelu ei ollut pahitteeksi silläkin uhalla, että ne rakennelmat saattaisivat hyvinkin romahtaa.
"Voi kunpa se olis tamma..." Reija mietti ääneen. Pieni ja nätti hopeanmusta tamma niin kuin emänsäkin. Tumma siitä tulisi, sillä isäori oli ruunikko.

Nainen katseli ohi viliseviä hevosia ratsastajineen ja hoitajineen pieni hymy kasvoillaan. Ei hän katunut hetkeäkään, että oli tullut vähän "myöhässä" kisaan mukaan ja edelliset osakilpailut jäi välistä sitkeän kuumeen takia.
Kävi miten kävi, hän ja Akka olivat jo eräänlaisia voittajia. Siellä he olivat puoliveristen seassa puksutelleet menemään ja nainen ainakin halusi ajatella, että olivat olleet ihan kova vastus niille puokkiratsukoille.

Ruunankosken Maljaan hänellä ei ollut "asiaa", sillä ei hänen suokkipötkylänsä sellaisia korkeuksia hypänneet, mutta aivan sama. Kultaista kypärää hän varmasti tulisi jatkossakin havittelemaan...