Käkiharjut

Rowena Mark

Rotu ja sukupuoli suomalainen puoliverinen, tamma Omistaja O. Käkiharju (VRL-11936)
Syntymäaika 12.04.2018*, 12v Kasvattaja Marksman Sporthorses
Väri ja säkäk. Ruunikko (Ee/Aa), 169cm Rekisterinumero VH18-031-0271, PKK3303
Painotus kouluratsu (Grand Prix) Kilpailutiedot vt. 11/11

tavoitteena YLA

tavoitteena KRJL


(55,556 %) 8.5 / 5 / 4 / 7 / 3 / 6.5 / 4 / 6.5 / 5.5)
*ikääntyy satunnaisesti, täyttänyt 8v 12.08.2019


kuvien © VRL-11936

Rowena on vähän sellainen noh, perinteinen tamma. Näyttää nyrpeää naamaa lähes 24/7 eikä siitä koskaan tiedä millä tuulella se milloinkin sattuu olemaan.
Hyvinä päivinä yrmyilystään huolimatta kiva heppakaveri, huonoina päivinään ei niinkään.

Mikäli tamma ei olisi hyvästä suvusta, olisi Oskari varmaan jo tämän kiukkupyllyn myynyt eteenpäin, sillä heidän kemiansa ei aina tunnu natsaavan yhteen, vaikka miehellä kokemusta vaativista hevosista on vaikka muille jakaa.
Mutta koska Rowena on sukunsa lisäksi väläytellyt taitojaan kisaradoilla hyvällä menestyksellä, ei mies ole tamman takamukseen hintalappua länttässyt.

Ratsuna Rowena on jokseenkin itsepäinen ja vaatii juuri ne oikeanlaiset avut, että tekisi jotain. Epäselvät ohjeet saavat tamman vain hermostumaan.
Kauniit liikkeet sillä on, sitä ei ole kieltäminen ja osaa kyllä asiansa loistokkaasti. Jopa ne niskaan kaatuneet korvat nousevat pystyyn kouluradan aitojen sisäpuolelle päästyään ja silloin tamma näyttää ihan iloiselta... Siihen saakka että sieltä selästä tullaan pois.

Rowena ei ole siis mikään helpoin hevonen, mutta kyllä sen kanssa pystyy olemaan.
Tarhailuporukassa ehdottomasti lauman pomo, mutta tulee toimeen muiden hevosten kanssa huomattavasti paremmin kuin ihmisten. Varmaan siksi ettei ne muut hevoset yritä sen johtajanpallia heilutella, kun taas ihmisiä pitää totella?

Varsojaan kohtaan kärsivällinen ja kai ne "mammahormonit" jotenkin Rowenan päätäkin pehmittää, sillä silloin on huomattavasti helpompi tapaus kun on tiineenä tai juuri varsonut. Ei ole mitenkään ylisuojelevainen varsojaan kohtaan, mutta mikäli jälkeläinen hermostuu liian lähelle tulevasta toisesta hevosesta tai ihmisestä, Rowena kyllä pelastaa.

Sukutiedot ja jälkeläiset

i. Duckface Dean
  fwb, m, 169cm
   KV-II, YLA2, VPVL-I, KRJ-III
ii. Let's Duck Sammy&Dean Vegas
  fwb, m, 169cm
   Ch, KTK-II
iii. VIR MVA Ch. K.N. Scandal
  fwb, m, 168cm
iie. Appletiti Sin
  hol, rt, 162cm
ie. Eucarya Zen
  fwb, mvkko, 168cm
   YLA2, KRJ-II
iei. Zenonland
  fwb, m, 172cm
   YLA2, KRJ-I
iee. Eucarya Polka
  kwpn, vkko, 164cm
   KRJ-I
e. Scarlet Witch CENS
  old, rt, 170cm
ei. Chococrave von Lark
  old, 168cm
   KTK-II, KV-II, KRJ-III
eii. Choco Woods
  holst, rn, 169cm
   KRJ-I, VVJ-II, YLA2
eie. VIR MVA Ch Oldfinion v. Avane
  old, rt, 165cm
   KTK-II, KRJ-I, YLA2
ee. Crayon Adelia
  old, rt, 172cm
eei. Oldfell's Gregoire
  old, trn, 170cm
eee. Oldfell's Adelheid
  old, rt, 169 cm

Jälkeläiset

Syntymäaika Rotu Nimi Meriitit Isä Omistaja
06.06.2019 fwb-o. Golden Snidget - Canarian Casanova VRL-10444
08.08.2019 fwb-o. Thornspike KV-II Kallan Blackthorn Oskari Käkiharju
30.01.2020 fwb-t. Raspberry Road KV-I Maroon Rogue Estelle Van Alst (VRL-14365)
23.07.2020 fwb-o. G'Day Rover - Afternoon Gold Vegas tulossa myyntiin

Kisamenestys

Kilpailee porrastetuissa
KRJ: 6866.6p (vt. 11)
Kuuliaisuus ja luonne: 3351.53 p.
Tahti ja irtonaisuus: 3515.07 p.
Muut kilpailut ja näyttelyt
28.03.2020 - Auburn Estate (Kalla CUP - Kevätpäiväntasaus) - GP - 09/11 (62,500 %)ei sijoitusta
30.04.2020 - KRJ-CUP - Oldfinion Dressage - Grand Prix - 07/75
06.05.2020 - Hannaby Hanami Week - Grand Prix - 07/30 (69,643 %)

06.11.2019 - PKK - Metsätalli - luokka: muu kuva (käsinpiirretty) tuom. Elisa - KP
"Mielenkiintoinen asento, ei niin tavanomainen poseeraus. Jää mieleen."

06.11.2019 - PKK - Metsätalli - luokka: muu kuva (Vapaa kuva) tuom. Lynn - EM (tunnelma)
"Ihana tarinallinen hetki ja upeasti onnistuneet asennot sekä ratsastajalla että ratsulla. Ilahduttavaa nähdä käsinpiirretty työ, kuvassa kaunista väritystyötä. Pienellä lisäpanostuksella taustaan olisi saanut kunniapalkinnon."


© Hanami Week

Päiväkirja

Lue päiväkirjaa (vanhat tekstit löytyy alempaa)

29.7.2018

Pyyhkäisin hikipisaran otsaltani ja suljin auton takaluukun. Olin just saanut purettua Rowenan tavarat Opelini kyydistä, mutta vielä minun pitäisi kantaa ne talliin sisälle. Rowenahan oli tullut tutustumaan uusiin hevoskavereihinsa jo aikaisemmin tällä viikolla, mutta minä olin saanut sen loput tavarat roudattua paikalle vasta tänään. Nappasin ensimmäisenä satulan syliini ja lähdin kohti varustehuonetta.
Onneksi täällä ei hirveästi ollut paikat muuttuneet sitten viime näkemän, joten osasin helposti luovia itseni oikeaan paikkaan. Kolme vuotta siitä oli, kun minulla täällä viimeksi oli hevonen ollut. Toki olin pari kertaa senkin jälkeen käväissyt Yläkokossa kisoissa ja hieromassa hevoskauppoja Iidan kanssa.

Varustehuoneessa törmäsin Lunaan.
"Moro!" tervehdin iloisesti ennestään tuttua nuorta naista, joka hieman säikähti minut nähdessään.
"Mila! Mitä sinä täällä?" tämä naurahti ensijärkytyksestä päästyään.
Nostin satulan sille tarkoitetulle paikoille, pudistin kädet housuihin ja hymyilin leveästi: "Toin tänne hevosen tossa viikko sitten."
"Aa! Se ruunikko puoliverinen?"
"Just se. Rowena."
Luna nyökytteli ja kertoi, että oli tamman laitumella nähnyt, muttei ollut saanut keneltäkään udeltua, kenen se hevonen oli.
"Mitäs sinä? Vieläkö sinä niiden ponien parissa touhuat?"
"Kerran ponityttö, aina ponityttö", Luna nauroi.
Luna auttoi kantamaan loput Rowenan romut varustehuoneeseen ja samalla sain pienen tiivistelmän siitä, mitä täällä oli tapahtunut kolmessa vuodessa ja ketä täällä nykyään pyöri.
"Kyllä sä äkkiä niihin tutustut, eivät oo mitään kovin ujoa sakkia", Luna totesi loppuun.

Kun tavarat olivat paikoillaan, lähdin laitumille katsomaan, miten se Rowena pärjäili. Tamma kyllä huomasi minut jo kaukaa, muttei tehnyt elettäkään, että olisi tullut aidalle morjestamaan. Se oli nopeasti ystävystynyt laidunkavereiden kanssa, vaikka olinkin alkuun jännittänyt, miten hetkittäin draamakuningattareksi heittäytyvä tamma pärjäisi uudessa porukassa.
Nojailin aitaan ja hymyilin. Ei minun mikään pakko olisi tammaa edes kiinni saada, se saisi viettää "villihevosen" elämää vielä viikon verran, kunnes laidunkausi loppuisi. Sen jälkeen alkaisi treenit tulevia kisoja varten...
Lopulta Rowena löntysteli luokseni ja rapsuttelin sitä hetken. Samalla tutkin tamman läpikotaisin mahdollisten haavereiden varalta, mutta koska kaikki näytti olevan kunnossa, taputin hevosta takapuolelle ja tämä lähti takaisin kavereidensa luo.

Huokaisin syvään ja lähdin laahustamaan autolleni. Kotona olisi vinopino paperihommia tekemättä, muut hevoset hoitamatta ja tallikin oli aivan sikinsokin. Tosin koko elämä tuntui olevan vähän sekaisin tällä hetkellä...

26.08.2018 - Kouluratojen tähdet!

Pureskelin hermostuneena kynsiäni odotellassani minun ja Rowenan vuoroa startata kouluradalle. Kauas emme olleet kisamatkalle lähteneet, sillä kisat pidettiin täällä Yläkokossa ja silti hieman hermostutti. Olihan se pieni näyttämisenhalu kototallilla ja toivoin, ettei me pahasti itseämme nolattais, jotta kehtaisin tulla takaisin tallille ilman pussia päässäni.

Lämmittelyssä Rowena oli hieman hepuli-tuulella, joka nosti hieman stressitasoani entisestään. Teki mieli ilmoittaa, ettei me osallistuta ollenkaan. Ei tästä tulisi mitään.
Lopulta tuli meidän vuoro ja hengitin syvään. Ei kun menoks. Rowena jätti pelleilynsä sinne lämmittelyalueelle ja malttoi keskittyä minun ohjeisiini täydellisesti. Olimme kyllä harjoitelleet kyseistä rataa sen tuhat kertaa, mutta silti hieman jännitti, että unohtaisinko minä jotain.

Kun ratsastimme ulos kentältä, saatoin huokaista helpotuksesta. Toivon mukaan olimme tehneet radan täydellisesti, ainakaan en heti keksinyt, missä oli mennyt pieleen.

Ilmeisesti mikään ei ollut mennyt pieleen, sillä lopullisten tulosten tultua, saatoin hymyillä leveästi kunniakierroksella. ENSIMMÄINEN sija!
Hieman tuli moitteita siitä, että olin näyttänyt siltä, etten hengittänyt. Okei, saatoin minä hieman pidätellä hengitystä siinä suorituksen aikana hermostuksissani, mutta onneksi Rowenaan ei minun jännäkakkaillu tarttunut.

Tamma sai iltaruokaansa hieman extraa, kun sujautin sen kuppiin pari palaa porkkanaa. Hieeeno tyttö!

Lokakuu 2018

"Annetaan ylläpitoon nuori fwb-tamma, Rowena Mark, ulkomaille muuton vuoksi. KIIRE!" luki ilmoituksessa. Olin jo pidemmän aikaa etsinyt itselleni hevosta, jonka kanssa touhuta ja kenties kisatakin, joten Santasen Milan ilmoitus kyseisestä tammasta kiinnitti huomioni.
Hieman hermostuneena soitin ilmoituksessa olevaan puhelinnumeroon ja pian puhelun jälkeen huomasin olevani matkalla Yläkokon ratsastuskoululle, jossa Rowena asui.

Punatukkainen nainen oli minua vastassa ja esitteli itsensä Milaksi. Pienen rupattelun jälkeen nainen vei minut katsomaan ruunikkoa tammaansa.
"Olemme Iidan kanssa sopineet, että Rowena saa jäädä tänne, mikäli sinä niin haluat. Toki voit etsiä sille uuden tallipaikan jostain, jos haluat..." Mila selitti ottaessaan tamman karsinasta käytävän puolelle.
Olin huomauttaa, etten minä vielä ollut päättänyt, haluanko edes ottaa Rowenan huolehdittavakseni, mutten kehdannut...
Rowena seisoi tallikäytävällä pää korkeuksissa ja mulkoili minua kummissaan.
"Se on vähän diivamainen", Mila naurahti. "Mutta kyllä sen kanssa toimeen tulee, mikäli pitää päänsä kylmänä."
Ojensin käteni tammalle haisteltavaksi. Nätti se ainakin oli.
"Koulua minä sen kanssa olen lähinnä vääntänyt, mutta osaa se hypätäkin", Mila kertoi ylpeänä. "Oletko sinä enemmän este- vai kouluratsastajia?"
"Oon ihan kaikki ruokainen, mutta kyllä mä enemmän esteistä tykkään", vastasin totuudenmukaisesti.
"No, mutta siinä tapauksessa Rowena varmasti on sulle just hyvä ratsu!" Santanen ilahtui. "Minäpä haen sen varusteet. Harjasin sen tossa sua odotellessa."
Nainen pyörähti ympäri ja katosi jonnekin. Minä jäin seisomaan puoliverisen viereen hieman hölmistyneenä.

Pian lyhyt nainen tuli takaisin kantaen Rowenan varusteita ja ojensi minulle tamman satulan.
"Tää mun muutto tuli aika äkkiä, joten siksi olisi vähän kiire löytää Rowenalle joku ylläpitäjä. Toki voit sen joskus ostaakin, mikäli haluat. En tiedä, milloin itse olen tulossa Suomeen seuraavan kerran..." Mila selitti, kun laskin satulan tamman selkään. Hevonen luimisti tuntiessaan satulan painon selässään.
Pian tamma olikin varustettu ja talutin sen maneesiin.

Nousin ruunikon tamman selkään ja tuntui, kuin se lähtisi lentoon hetkenä minä hyvänsä.
Lähdimme liikkeelle ja alun hölmöilyn jälkeen Rowena rauhoittui ryhtyen kuuntelemaan minun ohjeita mukisematta. Tuntui, kuin se osaisi lukea minun ajatuksia.
Laukka nousi helposti ja annoin tamman kuljettaa minua kaviouraa pitkin. Parin kierroksen jälkeen hidastin takaisin raviin ja odotin, että Mila saisi parit esteet meille kyhättyä. Hieman epäröiden tamma esteiden yli meni, mutta meni kuitenkin.
Taputin kaunista tammaa kaulalle ja hymyilin tyytyväisenä.

"No? Laitetaanko me nimet papereihin?" Mila kysyi, kun ratsastuksen jälkeen palasimme talliin.
Katsoin luimistelevaa tammaa ihastuneena ja huomasin nyökkääväni. Saas nähdä mitä tästä tulee, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja, muokkaus VRL-11936;  Ulkoasun taustakuva Pixabaystä

virtuaalitalli - virtuaalihevonen