Vaahterapolku

virtuaalihevonen

Glittrande Kryptonit SWE

KutsumanimiKelmi VH-tunnus ei ole
RotuGotlanninruss SukupuoliRuuna
Syntymäpäivä (ikä)1.4.2014 (8v) VäriRuunikko
Säkäkorkeus129cm KoulutustasoHeB, 60cm
OmistajaVaahterapolku Kasvattaja S. Grenholm evm

Kuvia klikkaamalla saat ne isommaksi
rakenne linet © Kuroibaka, väritys © Julia, pääkuva © Julia
Muut kuvat © Mila


Luonnekuvaus

Kelmi, eli tämä lapsellinen poninpässykkä myytiin Suomeen suoraan kasvattajaltaan naapurimaasta Ruotsista, eikä ilmeisesti syyttä. Ruunauksen jälkeenkin Kelmi käyttäytyy kuin mikäkin villi orii, eikä kovakalloisen poniinin pääkoppaan taida mahtua kunnollisia käytöstapoja.. Onneksi poni omistaa edes liikettä ratsastaessa ja on toiminut kärryponinakin, ongelmitta. Ihan vahingossa poni lähti mukaani pieneen kurinpalautukseen, eikä takaisin ole menossa! Ainakaan ihan heti..

Pikkupolle Kelmi tykkää ryntäillä ja vetää jokaikiseen suuntaan, jotta saisi hoitajan mahdollisimman kiukkuiseksi. Muutenkin hoidettaessa Kelmi pyörii kuin hyrrä eikä millään jaksaisi keskittyä pysymään paikallaan. Jos kyse ei ole levottomuudesta, niin sitten vilahtelevista hampaista ja potkivista takasista. Semmoiselle hommalle kannattaa heti tehdä loppu, koska Kelmi kyllä asettuu kunhan sitä tarpeeksi kovasti on käskenyt.. Se ei nimittäin lopeta ellei sille näytetä, kuka sitä määrää! Varustus, harjaus ja muut toimenpiteet yleensä sujuvat ongelmitta, vaikka toisin voisi luulla.

Kelmi on totutettu kotimaassaan ratsastajaan ja se osaa kaikki askellajit, joten tästä lähtien sitä aletaan viemään eteenpäin normaalin ja monipuolisen liikutuksen avulla. Kelmi on istunnalle herkkä, vaikka suusta kova. Siksi kannattaa tukeutua hyvin painoapujen varaan, ja jättää ohja vaan tuntumalle. Poni kyllä pyöristyy ja on hyvin yhteistyöhaluinen, kunhan sen vallaton meno on rauhoittunut. Kouluratsuna poni on herkkä ja tulevaisuudessa voisi olla osaavakin tasaisella.

Lajin vaihtuessa meininki on sitten taas kun toiselta planeetalta. Kelmi vaihtaa heti pelleilymoodin päälle, kun pitäisi tehdä enemmän töitä kuin kipitellä tasaista uraa pitkin. Kieltojen ja pukkisarjojen jälkeen Kelmi yleensä ylittää pienemmät esteet vaivatta, muttei siitä kyllä isommille esteille ole. Ainakaan vielä.

Kelmi on reipas kaveri maastossa, eikä sen jekuista aina meinaa saada selvää, joten menosta saa varmemman kunhan joku on mukana varmistamassa, ettei ratsastaja kynnä kohta ojanpohjaa Kelmin kyllästyessä työntekoon.. Ponilla voi myös ajaa, joka onkin ratsutuksen ohessa varmasti mieluisempaa liikuntaa itse Kelmille.

© Julia

Hoito-ohjeet


Tarhaus ja loimitusRatsastaessa
  • Sadekelillä sadeloimi
  • yli -10°C pakkasella vihreäkuviollinen fleeceloimi
  • yli -20°C pakkasella vihreä toppaloimi
  • Jos liikutuksen jälkeen hikinen -> fleeceloimi
  • sidottava kiinni hoitamisen ajaksi
  • Häntäremmi ratsastaessa
  • esteille ja maastoon suojat joka jalkaan


  • Varusteet: Equestrian PRO


    Sukutaulu

    isä

    Smaragt SWE
    gr, mrn, 128cm

    ii.

    Safir
    gr, vrt, 125cm

    iii.

    Dyr Topas

    iie.

    Sabina

    ie.

    Rubine
    gr, tprn, 127cm

    iei.

    Reikur

    iee.

    Kara Mell

    emä

    Lilla Diamant
    gr, prn, 126cm

    ei.

    Heljos SWE
    gr, prn, 127cm

    eii.

    Louis

    eie.

    Thelma

    ee.

    Inga
    gr, rt, 124cm

    eei.

    tuntematon

    eee.

    tuntematon
    Näytä sukuselvitys

    Jälkeläiset

    rist-r. Polar Prince Garpur - synt. 14.12.2014
    gr-o. Svante - synt. 04.02.2015

    Kilpailukalenteri

    Kouluratsastus

    15.10.2014 - KRJ - Aittohaara - he C - 6/50
    19.10.2014 - KRJ - Aittohaara - he C - 6/50
    19.10.2014 - KRJ - Aittohaara - he B - 4/50
    21.10.2014 - KRJ - Aittohaara - he C - 5/50
    15.01.2015 - KRJ - Petäjävaara - he C - 1/30
    19.01.2015 - KRJ - Aittohaara - he C - 6/100
    08.01.2015 - KRJ - Petäjävaara - he C - 5/30
    25.01.2015 - KRJ - Petäjävaara - he C - 1/29
    27.02.2015 - KRJ - Niityn Ponitalli - he B - 5/30
    06.03.2015 - KRJ - Aittohaara - he C - 5/30
    07.03.2015 - KRJ - Niityn Ponitalli - he B - 3/30
    25.03.2015 - KRJ - Wyat Shetlands - he C - 5/40
    24.05.2015 - KRJ - Kidlington Stables - tarinaluokka HeB - 1/1
    31.05.2015 - KRJ - Mewian Welsh - he C - 4/50
    31.05.2015 - KRJ - Mewian Welsh - he C - 2/50
    07.06.2015 - KRJ - Myllyrinne - he B - 1/29
    12.07.2015 - KRJ - Tuiskula - he B - 5/30
    21.09.2018 - KRJ - Arola - HeB - 02/39

    7.7.2018 - villit - Sysälä - HeB - 02/13
    30.07.2018 - villi-cup Adina - HeC - 01/04
    26.08.2018 - villit - Yläkokon Ratsastuskoulu - HeB- 11/13 (ei sij.) ''Jalat pidemmiksi alas, älä jännitä polvilla. Poni saisi liikkua energisemmin eteenpäin.'' (61,786 %)

    Esteratsastus

    02.06.2014 - ERJ - Aittohaara - 50cm - 1/50
    27.08.2014 - ERJ - Aittohaara - 60cm - 2/50
    16.01.2015 - ERJ - Aittohaara - 60cm - 1/50
    18.01.2015 - ERJ - Aittohaara - 40cm - 5/26
    21.01.2015 - ERJ - Aittohaara - 40cm - 2/26
    01.02.2015 - ERJ - Casino Sh. - 50cm - 3/30
    05.02.2015 - ERJ - Aittohaara - 40cm - 2/30
    16.03.2015 - ERJ - Petäjävaara - 40cm - 4/17
    17.03.2015 - ERJ - Petäjävaara - 40cm - 2/17
    18.03.2015 - ERJ - Petäjävaara - 40cm - 2/17
    19.03.2015 - ERJ - Niityn Ponitalli - 60cm - 4/35
    27.03.2015 - MEJ - Ponipallero - tarinaluokka 50cm - 1/5
    31.05.2015 - ERJ-CUP - Ventos - 50cm - 7/81
    22.07.2015 - ERJ - Carbon Sporthorses - 50cm - 1/18

    24.9.2015 Koulukisojen kisavalmennus Rinnsteinissä, pitäjä Inna

    Jo alkukäynneissä tunsin Kelmin olevan tänään ihan lupaava kouluratsu, joten Innan käskiessä ravia päätin ajaa sitä reilusti eteen. Ei kuitenkaan kauaa mennyt, kun ruuna alkoi osoittamaan mieltään ja tahtoi liusua pois uralta. Keskityin sen temppuiluun niin kovin, että unohdin sitten ratsastaa ruunaa eteenpäin. Inna tietysti huomasi ja karjui minulle tiukkoja ohjeita, joiden avulla yritin saada Kelmiä oikenemaan uralle. Kunnes Kelmi antoi periksi ja ravasi tosi kivassa temmossa temppuilematta, oli minunkin helpompi rentoutua ja istua kunnolla ponin raviin.

    Kokorataleikkaa meidän osalta ei mennyt ihan niinkuin odotin, mutta pienen patistelun jälkeen Kelmi kyllä muisti tismalleen, miten nämä kiemurat oikeen tehtiin. Muutaman kerran jälkeen ruuna alkoi rentoutua ja herkistyi jopa pohkeelle, lähtien kuin tykinsuusta peruutuksesta raviin!
    Vastalaukka ei nyt sujunut Kelmillä mitenkään erityisen hyvin, sen laiskottelun vuoksi, mutta ravin kautta vaihto meni sukkelasti. Kolmannella kerralla ruuna oli kuin vanha tekijä.

    Muut kokeilivat suunnanvaihtoa taka- ja etuosakäännöksin, mutta minun oli turha olettaa sellaista Kelmiltä, joten tyydyimme pelkkään täyskaartoon. Pääsimme lopuksi kuitenkin tekemään vielä avoja ja sulkuja, jossa Kelmi alkoi kerta kerralta olla entistä parempi. Sulut sujuivat tänään paremmin ravissa kun käynnissä, kun taas avot käynnissä.
    Loppuverryttelyksi annoin Kelmille ihan pitkän ohjan ja ravasin sen kanssa pitkään tehden monia isoja ympyröitä. Sehän alkoi olla jo ihan kouluponiainesta!

    24.6.2015 Koulukisojen kisavalmennus Rinnsteinissä, pitäjä Inna

    Pompattuani ponini selkään saimme heti aloittaa alkuverkat enemmän tai vähemmän itsenäisesti. Kelmi tunnosti alkuun hieman laiskalta, mutta tuli kuulolle yllättävän nopeasti minun ratsastaessa sillä reippaita voltteja. Asetuksesta saimme noottia, josta Kelmi luikerteli taitavasti alkutunnista pois, mutta tajusi lopulta, ettei se kannattanut.
    Eipä kuitenkaan aikaakaan, kun ravissa ruuna alkoi vikuroida ja pysähteli, peruutteli sekä pukitteli eteenpäin ohjaavista avuista. Raippa kävi kyllä hyvin ahkerasti pienen ruunan takalistolla ja kohtahan se jo rauhoittui, kuitenkin viekas ilme edelleen naamallaan. Volteilla taivutin ruunaa entistä enemmän sisään ja muistin pitää ulkoavut tukena.

    Ravissa mennyt kiemurat vähän menivät miten menivät, enkä välillä ihan saanut kaikkia kuvioita symmetrisiksi. Muutaman toiston jälkeen kuitenkin opin hahmottamaan välimatkoja, kun pystyin keskittymään siihen Kelmin piiskaamiselta.
    Juuri kun olin saanut ruunan oikein mukavasti kuulolle, tuntui laukannostossa että olisin heittänyt kaiken suoraan kaivoon. Ruuna laukkasi miten tykkäsi, pää korkealla ja kaahottaen. Isojen ympyröiden takia kuitenkin sain sen kuriin ja vähän käyttämään selkäänsä laukkatyöskentelyssä.

    Pienen hengähdystauon jälkeen pääsin suorittamaan rataa ''valmentajallemme'' ja yritin todellakin pistää parastani. Kelmi jätti venkuiluin hyvin äkkiä pois radan alkaessa ja keskittyi tosi kivasti. Edelleenkin ruunalla oli taipumusta puskea lapa edellä oikoen ja keskiravi ei ollut ihan sitä, mitä sen piti. Loppua kohden ruunaa alkoi jo laiskotuttaa ja se pisteli ranttaliksi laukkapätkällä persettään heitellen. Sitä lukuun ottamatta rata sujui kuitenkin hyvin, enkä unohtanut sitä kertaakaan. Innan mielestä hänen valmentajan taidoilla ja neuvoilla olimme valmiita kouluradalle!

    14.3.2015 Estevalmennus Vaahterapolussa, pitäjä Helena

    "Russinpötkylä kipitti reippaasti kaviouraa pitkin kun saapastelin paikalle. Tervehdin ratsukkoa ja kyhäsin pikaisesti esteradan maneesin keskelle. Julia oli jo alkuverryttelyt itsenäisesti vääntänyt, joten pääsimme aloittamaaan itse treenit samantein. Tänään kiinitettäisiin erityisesti huomiota esteiden lähestymiseen sekä oikeat tiet olivat kans treenauksen alla.
    Alkuun Kelmi heitti parhaat jekkunsa mukaan kuvioihin, kun ryhdyttiin esteitä hyppimään. Milloin kieltäytyi, milloin säntäsi sivusuuntaan heti kun este oli ylitetty ja milloin sännättiin pukkilaukkaa toiseen päätyyn Julian roikkuessa kyydissä parhaansa mukaan. Hetken mietin mitä tästäkin tulee, mutta nopeasti Julia sai ruunansa kuriin ja Kelmi rupesi hyppäämään esteiden yli varsin mallikkaasti, mitä nyt pientä perseilyä olikin edelleen havaittavissa.
    Muistutin Juliaa tehdä puolipidätteitä, pysyä itse rauhallisena ja myödätä, kun esteen yli mennään. Oikeilla avuilla ja istunnalla oli suuri vaikutus Kelmin toimivuuteen. Kun Juliakin malttoi keskittyä ratsastamiseen niin kuin pitikin, rupesi Kelmikin hyppäämään tosi hienosti.
    Hienosti meni pieni valmennustuokiomme. Petrattavaa (hihi) vielä olisi, mutta kyllä Kelmistä vielä estepollekin saataisiin!"

    27.2.2015 Ilman satulaa -tunti Yläkokossa, pitäjä Iida

    Yläkokko tuntui hyvin kotoisalta paikalta, varsinkin Kelmin mielestä, joka ei hötkyillyt paikalle saapuessamme eikä edes vieraiden hevosten keskellä maneesissa. Minulla oli pieni aavistus, että tänään voisi mennä hyvinkin, mutten antanut kuitenkaan itseni herätellä turhia toiveita, tiedä vaikka pää kainalossa joutuisi lähtemään.. Kelmi kuitenkin tallusti alkuun laiskasti ja makeasti haukotellen, joten uskalsin antaa sille pidempää ohjaa sen ollessa niin rennon oloinen ilman pelkoa, että sillä olisi jotakin taka-ajatuksia.
    Käskyn käydessä pyöräyttelin milloin hartioita, päätä ja käsiä ilman, että Kelmi olisi seonnut täydellisesti minun heilumisesta. Jännitin kaulaani selvästi enemmän, johtuen ilmeisesti uudesta paikasta ja pelosta persiissä, että tulisin nolaamaan itseni pirullisen ponini kanssa.. Jalkoja en kuitenkaan hirveästi uskaltanut vempata, sillä Kelmi oli hyvin pukkiherkkä liian taakse annetuille avuille. Ruuna oli jo liimaamassa korviaan niskaan, joten palautin jalkani hiljaa normaalille paikalleen.

    Keräsin turparemmittömien suitsien ohjat kerralla tuntumalle, niiden ollessa niin kerrassaan lyhyet. Kelmi aavisti jo heti että sitä oli juksutettu, ja se joutuikin oikeasti töihin huolettoman puksuttelun sijasta. Siksipä se alkoi vempuloida uralla kiemurrellen, johon jouduin käyttämään aikaa, että sain ruunan edes kulkemaan suorassa.
    Vemppasin sitä kuitenkin sisäohjan pidätteillä paremmalle tuntumalle, jotta ravi ei olisi niin kamalaa istuttavaa.
    Raipan avulla sain raviin hyvän temmon, mutta huomaamattani olin jäänyt jännittämään jaloillani. Iidan neuvojen mukaan rentoutin jalat piiitkiksi ja painaviksi, sillä se pitäisi minut selässä paremmin verrattuna jännitettyyn asentoon. Kelmi ravasi yllättävän näppärästi ja temmokasta ravia, joten uskalsin vähän pyytää siltä pyöreyttä.
    Horjuminen oli hyvin vähäistä, ponin löydettyä miellyttävä työskentelyasento myös itselleen. Vaikkei ruuna ihan rento ollutkaan, ei se kyllä hätkähtänyt turhia, vaan kuunteli tarkkaavaisesti toisella korvallaan minun antamia apuja, toisella muiden hevosten touhuja.
    Volteilla Kelmi vähän meinasi luistaa todellisista tehtävistä, johon tuli nopeasti korjaus ulkoapujen tehostuksella. Ruunaa vähän keljutti se ja välillä se hidastelikin uralla luullen, etten huomannut sen sluibailua. Naputtelin kuitenkin raipalla pohkeen taakse aina, kun sen tahti hidastui. Kierroksia tuli kierrettyä monia, ennenkuin ruuna todella nöyrtyi ja ravasi kuin kunnon poni. Siirtymiset olivat helppoja, varsinkin käyntiin Kelmi siirtyi oikein mielellään! Kunhan sitä tarpeeksi raipalla rätki, siirtymiset alkoivat muuttua sulavimmiksi.

    Välikäyntien aikana Iida kommentoi kaikkien ratsastusta ja minulle tuli kommenttia muuten hyvästä istunnasta mutta sen todellisesta jäykkyydestä. Lantioni ei kuulemma myötäillyt ponin liikkeitä sitten laisinkaan. Kelmi myös oli hänen silmäänsä laahustanut takapäällään jokaisessa askellajissa, joka nyt noh, oli ponille hyvin ominaista satulatta, jolloin sillä oli mielessä vain perseily.
    Laukkoja varten keräsin vähän tiukempaa ohjaa, että sain pidäteltyä tarpeen tullen liiaksikin innostuvaa Kelmiä. Kulmista ruuna oli helpoin ajaa laukkaan, vaikkakin sen persuus ja pää nousi aina, kun pohje hipaisikaan normaalia paikkaa kauemmaksi. Pysyin kuitenkin kuin liimattuna selässä. Seuraava vaikeus oli uuden laukan nosto, kun Kelmi ei olisi ensinnäkään tahtonut jarruttaa edellisestä käyntiin nostoa varten. Muutaman protestipukin ja nostokerran jälkeen Kelmi alkoi ymmärtää, mitä siltä tahdoin ja laukkasi välillä tosi nätisti. Pientä kuumumistakin oli havattavissa, jonka takia pudotin raipan kentän hiekkaan sen jäädessä hyvin tarpeettomaksi.

    Kaikilla näytti sujuvan hyvin, joten saimme luvan pidennellä ohjia loppuraveja varten. Kelmi pärskähteli tyytyväisen oloisena samalla kun venytti lyhyttä kaulaansa piitkälle alas. Suunnanvaihdon ja muutaman kierroksen jälkeen jarrutin Kelmin käyntiin ja taputin sen kevyesti hiennyttä kaulaa.
    "No miltäs tuntui? Oliko sellainen tunti kun odotitte?" Iida kysyi ja kaikki vastasimme vuorollamme. Itse totesin että tunti oli kerrassaan hyvä ja opettavainen, sillä löysin Kelmistäkin ihan uusia puolia, kunhan se ensin malttoi kuunnella. Parannettavaa minulta löytyi itseltä istunnasta, johon tästälähin aioin kiinnittää enemmän huomiota.
    Tunnin päätyttyä laskeuduimme ratsailta ja lähdin viemään Kelmiä samantein traikkuun tyytyväisin mielin ja yhden kokemuksen rikkaampana.

    27.1.2015 Vakioryhmän 3. tunti, pitäjä Helena (kirjoittanut Inna)

    1. Alkuverryttelyssä tehdään voltteja, kiemurauraa, väistöjä niin käynnissä kuin ravissakin. Miltä ratsusi tuntui alkuverryttelyjen aikana?
    - Alkuverryttely sujui minulta ja Kelmiltä ihan hyvin. Russi kulki kyllä enemmän pää pilvissä, eikä halunnut tulla kuulolle, mutta en sanoisi, että meillä huonosti meni. Väistöt olivat ainoa pitkämiinus hieman kokemattomalle ponille, mutta saimme aikaan pari kunnollista väistöä!

    2. Kun alkukankeus on saatu pois, ruvetaan työskentelemään puomien ja matalien kavalettien kanssa. Miten meni? Oliko ongelmia istunnan kanssa?
    - Heti puomityöskentelyssä Kelmi laittoi päälle pelleilymoodinsa. Se ei millään meinannut ylittää edes maapuomeja tai jos ylitti, koitti se temppuilla ne kaksi kerrallaan. Kelmi saikin kunnollisen kurinpalautuksen, mutta järkeä se ei tuntunut pieneen herneeseensä saada. Kelmin temppuilut toivat tiettyjä tasapaino-ongelmia istuntaan.

    3. Seuraavaksi ruvetaan hyppäämään esterataa joka koostuu lähinnä pystyesteistä ja oksereista. Hevosen/ponin tason ja ratsastajan toiveiden mukaan mennään. Jännittikö? Olitko ennen ratsullasi hypännyt esteitä?
    - Olin ennenkin hypännyt Kelmillä esteitä, joten rata ei itsessään minua jännittänyt. Rata meni vain sellaisen pelleilyn saattelemana, että puomit lähinnä kolisivat alas tai Kelmi kielsi. Esteemme pysyivät maksimissaan 60 senttimetrin korkeudessa.

    4. Miten teidän suorituksenne meni esteradalla? Mistä teitä moitittiin ja mistä kehuttiin?
    - Pelleilyä Kelmin osalta melkein kokonaan ja taisi siinä melkein jo Helenallakin mennä hermot. Lopulta taisi kurinpalautukset mennä perille ja saimme Kelmin kanssa melkein puhtaan radan, josta Helena jo vähän kehaisikin.

    5. Minkälaiset oli fiilikset, kun tunti oli ohi?
    - Hikiset. Tunnin lopussa ei ollut enää mitään vaatekappaletta, jonka olisin voinut ilman jäätymistä ottaa pois. Tunti ei mennyt aivan kuten suunnitelman piti tai miten olisin toivonut, mutta suuhun ei silti jäänyt ihan paskanmakua.

    13.1.2015 Vakioryhmän 1.tunti , pitäjä Helena (kirjoittanut Inna)

    Porukka vakioryhmässä oli minua lukuun ottamatta vaihtunut, mutta se ei varmasti muuttaisi tuntien tunnelmaa mihinkään. Helenan löpistessä maneesin keskellä kaikenlaista hevosjaoista ja muutenkin vakkarituntien kulusta sun muusta, kävelimme uraa pitkin pitkillä ohjilla. Kelmi käveli kiltisti eteenpäin talsien. Pian Helena sai juttunsa sanottua ja käski ottaa ohjaat käsiin. Keräsin Kelmin ohjat tuntumalle, jossa ponilla oli kuitenkin hieman varaa. ”Kelmin kanssa saa myös olla tarkkaavaisena. En tajua miten se Julia on saanut sinut huijatuksi ratsastamaan sitä ponia joka toinen tunti... Noh, ei minun ongelma... Tai ehkä vähän..." Helena kommentoi meille ja hymyilin hänelle suu leveänä – Kelmi oli oikeasti kiva poni!

    Korjailtuaan vielä asentojamme, käski Helena nostamaan ravin. Kelmi nosti reippaan ponimaisen ravinsa ja ravasi pää ylhäällä eteenpäin. Aloin heti tekemään pientä liikettä sormillani, joka sai ponin painamaan päätään hieman alemmas. Kääntelimme voltteja ravissa ja jouduin pariin kertaan mulkaisemaan pahasti toista ratsukkoa, joka aika törkeästi vain ravasi ohitsemme, vaikka heillä oli väistämisvelvollisuus. Kelmi ravasi reippaasti eteenpäin, jota yritin rauhoittaa pidätteillä ja keventämällä rauhallisemmin. Pian me vaihdoimme suuntaa täyskaarrolla ja jatkoimme volttien tekoa myös toiseen suuntaan. Kelmi teki ympyrät yllättävän kiltisti väittämästä sen suurempia vastaan. Hieman sain tehdä suurempia apuja tähän suuntaan taivutuksen suhteen, mutta muuten meni ihan jees.

    ”Sitten traanataan pohkeenväistöä!” Helena ilmoitti ja patisti Julian Vikan kanssa näyttämään mallia. Rautias suokki väisti hyvin ja ohjasin Kelmin kohti väistötehtävää seuraavana. Kelmiä ei innostanut sitten ollenkaan väistäminen, vaan se lähinnä pomppi paikallaan pistäen vastaan. Murahdin sille vihaisesti ja annoin mojovan kurinpalautuksen, jonka jälkeen poni tyytyi myrtsinä väistämään kiltisti korvat luimussa kuin pikkulapsella. Taputin ponia väistön jälkeen kaulalle ja kehuin. Väistöjen jälkeen teimme vielä kahdeksikolla laukkaa. Kelmi oli kuitenkin sen verran kokematon pikkupoika, että laukanvaihtomme menivät aluksi ravin kautta, vaikka yritinkin tehdä sen kunnolla. Itsepintaisesti jatkoin aina suunnan vaihtuessa laukanvaihdon yrittämistä, johon poni välillä vastasi pukilla. Loppupuolella onnistuin saamaan Kelmillä kuitenkin yhden puhtaan vaihdon ja kehuin sen sen jälkeen maasta taivaisiin.

    Ravin kautta siirsimme lopulta joukkomme käyntiin ja annoin ponin venyttää itseään pitkälle alas. Taputin sitä kaulalle ja päästin jalkani vapaiksi jalustimista.
    ”Kiitokset tunnista!” Helena vielä sanoi.

    29.12.2014 Estetunti, pitäjä Inna

    1. Kelmi oli jo heti alkutunnista sillä mielellä, ettei varmasti ylittäisi tänään yhtäkään estettä. Verkassa ruuna kuitenkin ylitti pienimmät esteet mukisematta (sadan raipaniskun jälkeen), joten pyysinkin Innaa pitämään korkeuden meille hieman pienempänä.

    2. Ravissa ympyrän muotoon kootut esteet eivät vielä Kelmiä koollaan haitanneet, kunhan hyppeli yli tai muuten sai raipasta!! Mutta pienoisia ongelmia oli havaittavissa laukassa, kun en saanut Kelmiä edes pysymään kyseisessä askellajissa, sillä olin kussut tien jo ensimmäiselle esteelle, joka taas aiheutti ongelmia teiden kanssa. Nauraen Inna patisti minut yrittämään uudelleen ja ruuna totteli nyt paremmin, kun esteiden välillä ei ollut aikaa pelleillä. Toiseen suuntaan homma sujui taas kuin leikki, kunhan olin saanut taottua ponin päähän, että esteet piti mennä yli, ei kiertää.

    3. Tämä tehtävä oli Kelmille kaikkein helpoin, sillä laukka ylläpysyi pitkillä esteväleillä hyvin. Ehdin myös patistella ruunaa paremmin esteelle, joten yhtään virhettä en tältä osiolta mielestäni kerännyt.

    4. Laukanvaihtojen ollessa miltei täysin tuntematon käsite ponimukselle, meni sen pasmat täysin sekaisin uusista avuista. Inna antoikin lopulta luvan tulla esteet vaikka ristilaukassa, kun Kelmi ei vielä laukkaa osannut kierrokseen sopivaksi vaihtaa.

    5. Kelmin kompaktista ponirakenteesta oli kerrankin hyötyä, sillä ruuna kääntyi pienimmänkin kaarteen nopeasti ja näppärästi. Vaikkei laukanvaihtoja osattukaan, ei tehtävässä jäänyt paljon parantamisen varaa, jos sitä yhtä kieltoa ei huomioitu..

    6. Samoin kuin edellinenkin, oli helppoa kunhan vain ohjaili ja kannusti Kelmiä hyppäämään. Ja taisin tuntea myös yhden omatoimisen laukanvaihdon!

    7. Poniparka alkoi olla jo niin väsynyt ja maitohapoilla moisesta, että keräsimme kieltoja enemmän kuin aijemmin. Tosin laukanvaihtojakin olisi tässä vaadittu, joka teki Kelmille tästä superpaljon vaikeampaa.

    8. Ponia painanut väsy alkoi jo näkyä, mutta pisti kyllä kaikkensa peliin, eikä kieltänyt ellen sotkenut askelia päässäni. Siksi laskinkin ne loppuajasta ääneen ja se helpotti meitä molempia. Kuitenkin Kelmi oli jo tehnyt monta muuta hyvää suoritusta, niin ei voinut kyllä kuin olla ylpeä ruunasta!

    16.12.2014 Vakioryhmän 17. tunti, pitäjä Helena (kirjoittanut Inna)

    Kävelimme maneesia pitkin pitkillä ohjilla, eikä Kelmiä olisi tänään kiinnostanut mikään, vaan se lähinnä mateli eteenpäin. Helena minua käskikin hieman patistaa ponia eteenpäin, joten pohkeilla ja maiskutella ajoin sitä hitusen nopeammin.
    Pian me kokosimme ohjat tuntumalle ja siirtelimme raviin. Kelmi ravasi jo huomattavasti reippaammin eteenpäin. Helenan käskyn mukaisesti vääntelin Kelmillä erikokoisia voltteja, joissa poni meni kuin tikkusuorana tai pää ulospäin käännettynä. Pyrin siis vahventamaan sisäohjaani.

    Helena kokosi meidän ravatessa puomiradan maneesiin, jossa saisimme harjoitella kulmien menoa.
    “Muistakaa aina pohkeilla sekä ohjasavuilla ratsastaa kulmat! Puolipidäte aina ennen kulmaan tuloa jotta hevoset tietävät, että nyt tehdään jotain eikä mennä miten sattuu! Kelmi tulkoon ensimmäiseksi!” Helena ohjeisti ja ratsastin Kelmin kohti rataa.
    Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin strömsöössä ja avuistani huolimatta se ylitti puomit kiertämisen sijaan. Helena muistutti, että Kelmin kanssa istunta oli kaikista tärkein asia, joten uudella yrityksellä keskityin enemmän omaan istuntaan. Toisella kerralla sokkelo meni meiltä ihan ok. Parin kerran jälkeen Helena käski tulla kaartoon ja ilmoitti, että olisi ratsunvaihto. Minun kontolleni tuli Salla ja naureskellen nousin shettiksen selkään vain jalan heilautuksella. Olinhan minä poniratsastaja, mutta shettikset olivat jo liian pieniä.

    Teimme sokkeloa uusilla ratsuillamme ja minua alkoi naurattaa Sallan pieni shettisravi, laukasta puhumattakaan. Olihan se kuitenkin helppo tehtävä, kun alle oli vaihtunut kiltti shettis. Parin toiston jälkeen, kapusimme takaisin alkuperäisten hevosten selkään ja Kelmin selkä tuntui huomattavasti kodikkaammalta. Helena käski nostamaan jalustimet kaulalle ja siirtämään kevyeen raviin. Kelmi meinasi Harrin tavoin innostua asiasta, mutta tein pienen puolipidätteen pitääkseni ponin kurissa.
    Viimeisenä pääsimme maailmanympärimatkalle. Oli aika vaikeaa pitää kuriton russi paikallaan sen aikaa, että pääsi kierähtämään satulassa ympäri. Kelmillä ei meinannut hermot kestää ja ollessani takaperin satulassa, päätti se, että nyt riitti ja lähti kävelemään. Helena sai matkamme pysäytettyä ajoissa ja pääsin kiertämään takaisin oikeinpäin selkään.

    5.12.2014 Kouluvalmennus Vaahterapolussa, pitäjä Helena

    "Kaikkien yllätykseksi poniruuna osasi tänään käyttäytyä heti kättelyssä! Se kelmimäinen tohelointi oli todella vähäistä ja ruuna mennä kipitti hienosti muodossa heti alkuverryttelyissä. Juliakin ihmetteli suu ammollaan poninsa menoa... Aloitimme itse treenin ihan perusjutuilla, eli volteilla, pysähdyksillä sekä peruutuksilla. Sen jälkeen harjoitusravissa koko rataa leikkaa ja askeleen pidennys siinä samalla. Hieman Kelmi näytti pistävän vastaan mutta oikeanlainen meno lähti sujumaan pikkuhiljaa.
    Seuraavaksi harjoiteltiin siirtymisiä. Jokaisen sivun keskivaiheessa piti vaihtaa käskemääni askellajiin. Käynnistä raviin ja ravista käyntiin siirtymiset eivät tuottaneet ongelmia, mutta laukkaan siirtymisessä Kelmi meinasi hieman innostua ja nakkeli peräpäätään ilmoihin. Kuitenkin ruuna rauhoittui nopeasti eikä enää pelleillyt. Laukka myös meinasi jäädä ns. päälle, joten raviin siirtyminen ei heti onnistunut...
    Kelmi oli kyllä edistynyt huomattavasti ja muistinkin kehua ratsukkoa vuolaasti ennen kuin jätin heidät tekemään loppuverryttelyä itsenäisesti."

    27.6.2014 Koulutunti, pitäjä Inna

    Pakkohan Kelmiäkin oli saatava koulittua eteenpäin, joten osallistuin ihan muiden ratsukoiden kiusaksi Innan pitämälle koulutunnille. Kelmi tulisi varmaan pistämään ranttaliksi koko homman, mutta eihän sitä koskaan tietäisi ellei kokeilisi!
    Alkukäynneissä poni tuntui jo energiseltä, muttei sellaiselta, että saisin tänään maistella hiekkaa. Suunnanvaihdon jälkeen keräsin ohjia pikkuhiljaa, samalla nyppien hieman sisäohjasta ponia tuntumalle. Innan käskyn mukaisesti pyörittelimme aina kirjaimien kohdalla ympyrät, joissa tavoitteena oli pitää kuviot mahdollisimman pieninä. Sain heti voltille tultaessani potkia Kelmiin vauhtia, kun tempo katosi kuin tuhka tuuleen heti ensimmäisen kaarteen aikana. Aikani pikkuympyröitä pyöritellessäni poni alkoi jo kuunnella minua, varsinkin kun korjasin asentoani etukenosta enemmän takapään päälle.
    Raviin riittivätkin vain pienet ja napakat avut, kun Kelmi jo etenikin reippahasti eteenpäin. Kevensin ravia sisäjalalle, jonka jälkeen lähdin tekemään isompia ympyröitä päätyihin muiden mukana. Hiljalleen jyrmyniska antoi periksi ja Kelmiä oli paljon helpompi ohjailla. Pitkillä sivuilla saatoin kokeilla muutamia väistöjä sekä loivia kiemurauria, jotta sain russia vielä enemmän kuuliaisemmaksi.

    Kuitenkaan suunnitelmani ei toteutunut, vaan heti pyytäessäni liian vaikeaa kiemuraa Kelmi alkoi vain pelleillä. Ravikin alkoi muistuttaa ravurimaista kaahotusta, eli sain siis roikkua seuraavan kierroksen ajan pelkässä ohjassa. Onneksi Kempula ei ollut ainut joka tahtoi hieman temppuilla, kun Jonnakin lensi tunnin pienimmän ponin selästä ales. Toivottavasti seuraavana vuorossa en olisi minä..
    Ympyröitä oli tarkoitus koittaa laukassa. Totesin Kelmin nostavan laukan paremmin käynnistä, johonka muutaman rynnimiskerran jälkeen päästiin ihan rauhallisesta askelluksesta. Taputuksien myötä aloin korjata ponin oikomisongelmaa laukassa sisäjalalla. Ympyrät sujuivat oikein mukavasti, kunhan ne olivat tarpeeksi isoja, että ponin tasapaino pysyi.

    Alkuverkan jälkeen keräänyimme päätyyn ympyrälle kävelemään. Kuten arvasinkin, saimme sanoa jalustimille hyvästit ja nostaa ne pois jalkojen ulottuvilta. Pysähdys jalkoja venyttämällä tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta, eikä Kelmikään osannut seisoa kuin muutaman sekuntin sadasosan, silloinkin jalat haarallaan. Nojatessani taaemmas poni taisi ymmärtää paremmin ihmeellisen avun, ja pysähtyi lopulta myös tasajaloin. Ravissa tehtävä olikin haastavampi, mutta ensimmäistä kertaa totesin Kelmin ravin miellyttäväksi. Satulassa oli helppoa istua ja kohta ravipysähdyksetkin onnistuivat, kun opin istumaan ravissa rennommin.

    Lisäyksen poni taas käsitti aivan väärin. Minun potkiessani raviin lisää vauhtia Kelmi sai ilmeisesti tarpeekseen, ja vetäisi minun ilokseni oikein railakkaan pukin, jonka myötä laukkasi minut että muut tuntilaiset alas hevostensa selästä.
    "Takaisin selkään vaan!" Inna nauroi kun viimein olin saanut oman ratsuni kiinni, joka puuskutti vieläkin äskeisestä vetämästään spurtista.. Uudestaan yrittämälläkään lisäyksestä ei tullut lisäys, vaan laukkaa. No, Innalle se kelpasi, joten seuraavaksi pistäisinkin lisäykset harjoituksen alaiseksi. Loppuraveissa ruuna tuntui kuitenkin rennolta ja mukavalta, että eiköhän sinne paksuun kalloon ollut ainakin jotakin oppia mennyt!

    17.5.2014 Ponimaasto, vetäjä Inna

    Kelmi oli nyt maastoonlähtökunnossa; meksikolaiset suitset, kauhukahva riimunnarusta kaulalla, kuolaimet olympian alimmassa renkaassa ja minulla kaksi raippaa kädessäni. No, ei ihan mutta melkein.
    Hyppäsin ponini selkään, joka nyrpisteli parhaillaan naamaansa Brendalle.
    "Kyllä se jaksaa. Muista sitten varoittaa muita että kaviosta saattaa tulla", Inna nauroi ja sääteli juuri jalustimiaan lyhyemmiksi Brendan selässä.
    "Ja harrin hampaista", Veera muistutti, Harrin näyttäessä happaminta naamaansa.
    "Ei Ritakaan kovin enkelimäiseltä tänään vaikuta", Lispe huokaili jonon jatkeena. Vain viimeisenä napottava Tohveli vaikutti yhtä tyhjäpäiseltä kuin ennenkin. Satu sai olla tyytyväinen ratsuunsa, joka oli kerrankin porukan parhain maastoratsu!
    Porukan ollessa valmis lähdimme matkaan kävellen. Kelmi heitteli päätään löysän ohjan varassa, eikä tuntunut olevan hermostunut sangen äkäisessä ponipoppoossamme. Etupäässä juttelimme (juoruilimme) Innan kanssa, kun muut tytöt höpöttelivät enemmän heppatyttömäisiä hevosjuttuja. Ilma oli yllättävän kaunis, vaikka eilen vielä pohdimme taivaan itkiessä, pitäisikö maastoreissuamme siirtää. Aurinko kuitenkin paistoi vielä kellonajasta huolimatta täydeltä taivaalta, tuulenväreen viilentäessä tunnelmaa.

    Ravipätkällä keräsin ohjaa vähän tiukemmalle, muttei Kelmi sen kummempaa jaksanut riehua, vaan ravasi nätisti Brendan pilkullisessa takapuolessa. Leveähkö hiekkatie alkoi viedä meitä kohti metsänreunaa, jossa vauhtimme hidastui hiljalleen käyntiin. Kipusimme ja kapusimme muutamia mäkiä syvemmälle metsään, jossa linnut visersivät hiljalleen.
    "Ootteko valmiita?" Inna karjaisi taaksepäin ja suurin osa nyökytteli. Eipä muita mahdollisuuksia ollut, kun Inna jo nosti ponillaan laukan ja Kelmi sinkaisi perässä. Ruuna heitti muutaman kerran leveää persuustaan mutta kuitenkin niin, etteivät ne onnistuneet karistamaan minua alas.
    Ylämäki taittui pian pehmeäpohjaiseksi suoraksi, jolla ponit kyllä pistivät parastaan, varsinkin Kelmi, jonka hännänjuuressa isompiaskelinen Harri puuskutti jo hampaat irvessä. Läiskin raipalla Kelmiin vauhtia ja ruunahan lähti vielä entistä kovempaa, eikä epäilystäkään, etteikö ruuna olisi jaksanut juosta vieläkin kovempaa. Nousin jalustimille että Kelmillä oli enemmän tilaa laukata, ja se käytti kaiken tilansa hyväkseen. Laukkaratsuhan tästä pullaponista olisi pitänyt koulia!

    Kelmi ei olisi millään halunnut hidastaa, mutta viimeistään Brendan hidastaessa ja minun repiessä ruunaa suusta puolipidättein. Jatkoimme matkaa kuitenkin ravissa rannalle asti, josta ponit tulisivat tykkäämään.
    Kahluutuksesta tykkäsivät eniten pikkuponit, jotka tykkäsivät räiskytellä kaikki vedet ratsastajan ylle.. Eli siis evilponit Tohveli ja Kelmi aka kauhukaksikko.
    Inna piti tiukasti kiinni aikataulustaan, ja hätisteli meitä lähtemään rannalta reippaasti kohti tallia ravissa. Harmi että oman ponini sai sekoamaan muiden mukana menopeleillään leveilevät mopopoijat.. Onneksi porukkamme rauhoittui pikkuhiljaa ja saatoimme jatkaa matkaamme käynnissä, kohti tallia.

    Matka sujui rauhallisesti, vaikka iltapäivä alkoi hämärtyä ja puskat rapista. Siitäpä muutama poni vetikin sätkyn, ja loppumatkasta Satu sai kokea Tohvelin typerimmät temput vol 23059. Tohveli yritti kaikin mahdollisin tavoin päästä eroon ratsastajastaan, mutta Satu kokeneena poniratsastajana tukahdutti kiljahduksensa ja vaihtoi äänensävynsä astetta matalampaan, joka sai Tohvelin lopulta rauhoittumaan.
    Rauhallisten käyntipätkien ja reippaampien ravien jälkeen ponit hiljalleen alkoivat jo väsyä, juuri sopivasti tallin lähestyessä. Satukin toipui jo säikähdyksestä eikä Tohveli jättänyt onneksi Satua matkanvarrelle..
    Tallipihalle tultaessa muutama huokaisi helpotuksesta, mukaanlukien minä, kun pelkäsin tämänkin maastoreissun päättyvän niinkuin viimereissu.. Mutta ei, Kelmihän oli tänään oikein kelpo ratsu!