Vaahterapolku
Mila peri vanhan sukulaisensa hevostilan vuonna 2011 ja aloittikin samantein täysremontin vanhalle, liitoksistaan natisevalle tallirakennukselle. Nitinä ja natina loppui remontin myötä ja talli oli sen jälkeen kuin uusi.
Remontin myötä talliin rakennettiin erillinen siipi karsinoineen, joka nykyään toimii yksityisten hevosten puolena. Ajansaatossa tallipihaan on noussut myös pihatto sekä siirtotalli.

Tallirakennus on siis jaettu kahteen osaan: päätalliin sekä yksityistalliin. Siipien välissä on varustehuone, jonka kautta kuljetaan puolelta toiselle.
Päätallista löytyy karsinoita 12 kappaletta ja yksityisten puolelta 16. Kummaltakin puolelta löytyy omat pesupaikat, joissa hevoset voi pesaista rankan treenin tai tarhan mutakylvyn jälkeen. Kesähelteillä hevoset voi myös pestä tallipihalla olevalla hoitopuomilla.
Varuste- sekä rehuhuone ovat puolien yhteiset.


Karsinoissa käytetään kuivikkeina puruja, mutta erikoistapauksissa voidaan käyttää myös jotain muutakin kuiviketta. Varastosta löytyy niin turvetta kuin olkeakin.
Seinään ruuvatun ruokakaukalon lisäksi karsinoista löytyy juoma-automaatit, joiden toimivuus testataan päivittäin karsinoiden siivouksen yhteydessä.

Varustehuoneesta löytyy jokaiselle hevoselle oma hyllykkönsä, jonne on kerätty hevosten harjat sekä muut hoitovälineet. Satulat, suitset sekä loimet löytyvät seinustalta nimillä varustettuina, joten tavaroiden ei pitäisi mennä kovin helposti sekaisin. Mutta koska talliporukka ei kovin välkkyä sakkia ole, löytyy tavaroita milloin mistäkin… Pihaton asukkaiden loimet ja harjat löytyvät pihaton yhteyteen rakennetusta pienestä varastosta.
Varustehuoneesta löytyy myös kuivaushuone, jossa on pesukone likaisia loimia sekä satulahuopia varten. Olisi enemmän kuin suotavaa, että koneen vieressä lemuavaa pyykkikoria tyhjennettäisiin päivittäin. Seinään on teipattu lappu, mistä löytyy selkeät ohjeet koneen käyttöön, joten tyhmempikin osaa rakkinetta käyttää.
Muistathan aina sulkea varustehuoneen oven, sillä Wiennalla on tapana livahtaa sinne ja tuhoaa pintelit sekä muut härpäkkeet alta aikayksikön jos onnistuu ne tassuihinsa saamaan…

Taukohuone on hoitajien sekä yksityistenomistajien “juorupesä”. Kyseisessä huoneessa voit useimmiten törmätä talliporukkaan, jotka viettävät siellä aikaansa aina kiireittensä lomassa. Ilmeisesti kiire ei näitä tyyppejä hirveästi vaivaa, sillä aina siellä joku löhöää sohvalla pyörittelemässä peukaloitaan. Joten jos tarvitset apua jossakin asiassa, kannattaa käydä taukohuoneesta potkimassa laiskimuksia persaukselle ja pakottaa heidät avuksesi.
Laiskajaakkojen lisäksi taukohuoneesta löytyy myös kahvinkeitin, teepannu, pieni jääkaappi, sohva, pöytäryhmä tuoleineen, Milan “työpiste” sekä kasottain hevoslehtiä. Ilmoitustaulu roikkuu työpisteen takana ja sinne on kiinnitetty kaikki tuntilistat sekä muut ilmoitusluonteiset asiat.
Taukohuoneessa on myös wc, josta löytyy myös suihku. Joten jos päätät uida tarhan mutalätäköissä tai leikkiä mutapainia kentän pohjalla hevosen kanssa tai ilman, voit peseytyä tallin suihkussa. En kuitenkaan mene vannomaan, että sieltä aina ihan lämmintä vettä tulisi...

Kesällä 2013 tallipihalle rakennettiin pihatto, johon mahtuu maksimissaan neljä asukkia.
Paksunahkaiset kauraturvat asuvat pihatossaan ympäri vuorokauden, säällä kuin säällä. Suuri lato kuitenkin suojaa pollet tuulelta ja tuiskeelta, joten aivan säiden armoilla nämä kopukat eivät ole. Ladon ovet saa myös kiinni tarvittaessa.
Pihaton asukkaat voi hoitaa joko kiinnittämällä ne pihaton aitaan tai viemällä sisälle talliin. Loimet ja harjat löytyvät pihaton varastosta, mutta satulat ja suitset ovat tallin varustehuoneessa.

Kesällä 2014 tallipihalle nostettiin pystyyn kuuden karsinan siirtotalli, jossa majailee sekalainen sakki yksityisiä hevosia. Siirtotallin hevosten varusteet ja hoitotarvikkeet löytyvät päätallista.

Muut kuin pihaton asukkaat tarhaavat päivittäin aamuseitsemästä lähtien ja sisälle ne otetaan tuntia ennen liikutusta. Vapaapäivinään hevoset kuitenkin saavat möllöttää tarhassa aina ilta kuuteen saakka, jos vain kelit sen sallivat. Kesäisin hevoset voivat myös yöpyä tarhoissaan.
Tarhoissa juoma-astioina toimivat vanhat kylpyammeet sekä isot saavit. Vedet astioihin kärrätään mönkijän perään kiinnitetyssä kärryssä, sillä käsipelin niitä ämpäreitä ei jaksaisi hullukaan viedä. Kesäpäivinä vedet on hyvä käydä tarkastamassa usemman kerran päivässä, sillä hevoset hörppivät vettä huomattavasti enemmän helteillä.

Tarhojen lisäksi pihapiiristä löytyy konehalli/heinälato, lantala, maneesi sekä ratsastuskenttä. Milan ja kämppisten asuttama talon rotjake seistä törröttää myös pihamaalla ja talon vieressä sijaitsevat koirien häkit.

Leiritupana toimiva mökki on talon ja tallin välimaastossa. Kerrossänkyjä mökistä löytyy 4kappaletta, joten sinne mahtuu helposti 8 ihmistä koisimaan leirien aikana. Sänkyjen lisäksi leirituvasta löytyy pieni matka-tv, dvd-soitin, radio sekä pieni jääkaappi.
Koska suihkua ei leirimökissä ole, on leiriläisillä mahdollisuus käydä joka ilta suihkussa Milan talossa ja saunakin lämpeää pyydettäessä. Ruokailut järjestetään myös päärakennuksella tai tallin taukohuoneessa.

Ratsastusmahdollisuudet

Kun Mila peri vanhan hevostilan itselleen, ei siellä ollut laisinkaan maneesia. Vain kehnonlainen ratsastuskenttä vaappuvine aitoineen. Maneesi olikin yksi ensimmäisistä hankinnoista, ennen kuin Mila ainuttakaan hevosta tallilleen raahasi. Myös ratsastuskenttä kunnostettiin uuteen uskoon.

Ilmastoitu ja valaistu maneesi valmistui keväällä 2012. Siellä voi ratsastella säällä kuin säällä, sillä se antaa hyvän suojan niin talven paukkupakkasilla sekä kesän superhelteillä (sikälimikäli Suomessa mitään superhelteitä koskaan on…). Valot maneesissa pysyvät kello 21 saakka.
Maneesiin on rakennettu pieni katsomo, josta yleisö voi seurata tunteja sekä ratsastuskilpailuja. Katsomon nurkasta löytyy mies pieni kioski/kahvio, joka on auki vain ratsastuskisojen aikana. Sieltä saa kahvia, pullaa, limonadia sekä muuta pientä purtavaa.

Ratsastuskenttä sijaitsee heti maneesin vieressä ja sitäkin pidetään pimeinä iltoina valaistuna kello 21 saakka. Estekalusteet löytyvät maneesin vierestä pienestä varastosta.
Pakkasraja kentällä ratsastukseen on -22 astetta. Yksityisten omistajat tosin saavat ratsastaa hevosillaan vaikka 40 asteen pakkasilla jos siltä tuntuu.
Hoitajat sekä yksityisten omistajat saavat käyttää kenttää sekä maneesia vapaasti silloin, kun niillä ei pidetä ratsastustunteja. Helena kyllä laittaa ennen tuntien alkua listan ilmoitustaululle, mistä näkee onko hän tuntilaisten kanssa kentällä vai maneesissa.

Maastoreitit kulkevat pitkin tilan maita. On kumapreista lehtometsää sekä laajoja peltoja, joilla voi laukata tuulispää tavoin.
Kesäisin hevosia voi käydä uittamassa noin tunnin matkan päässä olevalla pienellä järvellä. Järvelle pääsee kuitenkin vain yleistä lenkkeilyreittiä pitkin, joten siellä saa olla erittin tarkkaavaisena eikä mielellään laukata. Irrallaan juoksevat koirat sekä yllättäen jostain mutkan takaa ilmestyvät tuulipukuiset lenkkeilijät saattavat aiheuttaa erilaisia vaaratilanteita.
Moottoriajoneuvoilla lenkkipolulla ei saa ajaa, mutta joskus mopopojat eivät malttaisi ajaa tietä pitkin ja oikaisevat lenkkipolun kautta. Joskus nämä murrosiän kourissa kärvistelevät jäpikät eksyvät myös tallin maille pärräämään… Onneksi suurin osa kylän teinipojista on suhteellisen fiksua porukkaa, eivätkä he pörrää pikku mopedeillaan ihan missä sattuu.
Metsäneläimet ilahduttavat maastoretkiä aina silloin tällöin. Jänikset sekä puissa hyppelevät oravat ovat tuttu näky - metsälinnuista puhumattakaan - mutta on maastoretkillä bongattu myös hirviä, ilves sekä kauriita. Kauriit erityisesti tulevat iltahämärän aikoihin tarhojen takaiselle pellolle syömään, joten niitä voi bongata useastikkin.
Karhukin on kuulema lähistöllä hiippaillut, mutta siihen ei kukaan tallilaisista ole törmännyt. Onneksi. Myös susilauman kerrotaan liikkuvan hieman syvemmällä metsässä.

Ulkoasu © M Layouts, muokkaus © VRL-11936, taustat © PatternCooler

Vaahterapolku on virtuaalitalli